Oman tekniikkansa, graalin, Ketonen löysi työssäoppimisjaksoillaan Riihimäellä. Graalissa useista värillisistä lasikerroksista puhalletaan aihio, jonka jäähdyttyä siihen kaiverretaan tai maalataan kuvia. Sen jälkeen aihio sulatetaan uudelleen kirkkaan lasin sisään. Paksu lasimassa toimii kuin optinen linssi, joka saa kuvan elämään.

​

Opintojensa aikana Ketonen teki kaikki ammatillisen näyttötutkinnon osat graalin eri työvaiheista. Hän halusi oppia tekniikan perusteellisesti – ja ennen kaikkea soveltaa sitä omaan ilmaisuunsa.

1910-luvulla Orreforsissa kehitetty graal on lasitaiteen historiassa suhteellisen nuori tekniikka, ja Ketosen mukaan siinä on vielä paljon ammennettavaa. Hänelle tekniikka on avoin kenttä, jossa ennakkoluuloton kokeilu on yhtä tärkeää kuin oikeaoppinen tekotapa.

– Jos joku sanoo, ettei noin voi tehdä, se on minulle merkki, että juuri niin kannattaa tehdä. Kun toistan näennäistä virhettä, se muuttuu työmenetelmäksi ja tehokeinoksi, jolla saan työn näyttämään siltä kuin haluan.

​

Toisin kuin graalin perinteisessä toteutuksessa, Ketonen sotkee värikerrokset tarkoituksella ja antaa niiden reagoida toisiinsa. Suurin inspiraatio syntyy värien ja optiikan yhteispelistä sekä valon vaikutuksesta.

 

Toinen Ketosen teoksille ominainen piirre on orgaaninen muotokieli. Kuuma lasimassa hakee muotonsa painovoiman, pyörittämisen ja liikkeen avulla, sillä työvälineitä hän käyttää vain vähän.

– Pystyn luomaan mielestäni puhtaampia ja luonnonmukaisempia muotoja, kun en pakota lasia työkalujen avulla.