Omaksi iloksi, hyvällä omallatunnolla

Siinä missä design- ja vintagelasin keräilyssä ostopäätöstä ohjaavat usein nimet, aikakaudet ja jälleenmyyntiarvo, nykytaiteen kohdalla painopiste on toisaalla. Nykylasin keräilyyn liitetään ajatus vaikeudesta: pitäisi tietää, ymmärtää tai osata valita oikein.  

Taiteen hankinta ei kuitenkaan ole koe, vaan kokemus. Teoksen ei tarvitse olla sijoitus, jonka arvo kasvaa. Seuraavan kerran, kun haluaa sijoittaa rahaa oman arjen piristämiseen, valinta voi olla muutakin kuin kaukomatka tai nopeasti kuluva tavara.  

– Taiteen hankkimisessa tärkeintä on oma tunne, eikä sitä tarvitse osata selittää kenellekään muulle. Riittää, että teos pysäyttää, tuntuu omalta ja tuo arkeen iloa, lohtua tai esteettistä mielihyvää, Remes sanoo. 

​

Ajatus lasitaiteen vaikeudesta ja jopa elitistisyydestä liittyy usein myös hintaan. Korkealla hinnalla ei haeta luksusarvoa, vaan se se kertoo ennen kaikkea materiaalin käsittelyn haastavuudesta ja taidosta: Lasinpuhallus on yli 2 000 vuotta vanha tekniikka, joka ei ole juuri muuttunut.

Materiaalin työstämiseen ei ole oikopolkuja, vaan jokaisen käsintehdyn teoksen taustalla on vuosien harjoittelu kuumissa hyteissä ja hiomoissa, lukemattomia epäonnistuneita kappaleita sekä investointeja laitteisiin, tiloihin ja työvälineisiin.  

– Lasi raaka-aineena ei ole kallista. Arvokasta siitä tekee massan sulattaminen tuhatasteisissa uuneissa, työstämiseen käytetty harjoittelu ja toistot sekä teoksen valmistukseen osallistuneen tiimin eli koko verstakon käsityö, Remes sanoo.